Perjantai päivänä oli perhosia vatsassa, aamusta lähtien. Kesälomasta olin säästänyt vapaata tähän, mutta lomalta ei tuntunut. Juoksutin Lassin isossa tarhassa aamulla pieneen hikeen. Poika ravasi nätisti ja rauhallisesti ympäri tarhaa - tuttua hommaa, olihan tätä samaa jo pitkin kesää tehty. Sitten shampoo pesulle, loimi päälle ja aamupalalle.
Järjestäjä suositteli että varsat saapuvat huutokauppa-alueelle puolenpäivän aikaan. Varsinainen huutokauppa alkoi klo 18. Iltapäivän aikana ostajilla oli mahdollisuus tutustua varsoihin lähemmin. Puitteet Ypäjällä olivatkin hyvät. Varsaa pystyi juoksuttamaan maneesissa tai tallien ulkopuolella useassa paikassa. Ulkoalueilla oli vaan haittana terävät murske päällysteet ja ne saivatkin kengättömän varsan onnahtamaan kun kivi sattui ikävästi osumaan alle.
Me satuttiin saamaan varmaan Ypäjän pimein karsina, ei ikkunaa ei lamppua kohdalla. Päätettinkin ottaa varsaa käytävälle aina kun kiinnostunut ostaja tuli paikalle. Mutta kiinnostus varsasta olikin niin kova ja pelkäsin sen väsähtävän kesken pitkän päivän. Kaivattu lepohetki kuitenkin koitti kun meidän numero oli vasta 57. Lassi ehti levätä pari tuntia kun ostajat asettuivat maneesin lehtereille.
Tuhannesta eurosta aloitettiin, se oli pohjahinta kaikille varsoille. Iloksemme huutajia olikin useita ja hinta lähti nousemaan reippaassa tahdissa aluksi 250€ nousuilla. Kun hinta oli 5.000€ kädennosto tarkoitti 500€ lisää. Hetken näytti että kaksi jatkaa huutoja mutta tilanne pysähtyikin sitten nopeasti.
Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta tämähän on vasta alkua! Reipas kädenpuristus uuden omistajan kanssa, meille molemmille tuttua tämä raviurheilun monimuotoisuus. Koskaan ei tiedä mitä sattuu. Joka päivä on uusi. Kaikki voi mennä kuin Strömsössä tai sitten ei. Lassi lähti myöhään illalla keskisuomea kohti. Evästin sitä käyttäytymään fiksusti ja lupasin että nähdään vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristää aina päivää! Piristä päivääni ja jätä jälkesi tähän :)