012 Renet Tof esittelyssä

Rene syntyi meillä 14.4.2003, muistan että olin juuri tullut saunasta, vilkaisin televisioon johon oli kytketty tallin valvontakamera. Voi ei, tamma kyljellään ja varsan jalat jo ulkona, tamma työntää! Mietin että ainahan Ima on hommansa hoitanut, ja nytkin tilanne näytti hyvältä. Hetken seurattuani alkoi turpakin näkyä. Saa työntää nyt hetken, kuivaan hiukseni äkkiä. Jari oli kuitenkin rivakammin tallissa ja oli himpun vetänyt varsaa. Kun tulin katsomaan mikä tilanne (hiukset föönattuna) oli terhakka tammavarsa jo ulkona.

Rene olikin pieni tulisielu, ennenkuin yhteinen sävel löydettiin. Olen saanut maistaa kipakan potkun polveen ja sen seurauksena polvi muistutti vuoden verran. Renen kanssa käymämme "keskustelu" oli silloin että mennään tarhaan (minä) ei mennä tarhaan (Rene). Ajo-opetus otti takapakkia koska Rene otti ketjuissa istuma-asennon. Varsa vetotestas kaikki talon riimut, ja vanhoja ne jo olikin. Ikävää tässä oli että takavuohiset aukes betonilla. Niitä paranneltiin ja aloitettiin liinaus ympyrällä. Liinatessa sai väistellä takasia eikä edestäkään näyttänyt herttaiselta kun Rene puski menemään korvat niskassa.
Runsaiden perästäajoharjoitusten jälkeen uskallettiin laittaa kärryt perään, mutta varsa ei ollut vieläkään valmis ja pisti valjaat kappaleiksi jo tallinpihalla. Oltiin taas nollapisteessä. Käsittelyä, lisää käsittelyä. Käytävälle, jalkojen nostelua, liinaamista, valjastamista ja alkoihan se Rene lopulta hyväksyä että näin tää juttu vaan menee. Mutta vielä tuli yksi murhe, kun jonkin aikaa oli ajettu yksin, niin lähtemisessä tuli kiire. Ai siinä tuli niin kiire Renelle, että kun riimu putos niin kuski melkein raahautu perässä jos ei ehtiny kyytiin. Sekin vaihe vaan meni ohi. Loppupeleissä kaikki toimi ja todella moitteettomasti.

Opetuslähdön ajoi Emppu joulukuussa 2005. Kiitokseksi paistoin pullia mutta Emppu ehti lähteä Ruotsiin ja syötiin pullat itse. Tarjosinko myöhemmin oluen? Tää täytyy vielä tarkistaa. Vuoden päästä joulukuussa oltiin koelähdössä, jonka ajoi E Holopainen. Eka startti neljävuotiaana helmikuussa, oli ihan vahingossa toinen. Sen jälkeen startit meni piloille laukoista. Vaikka eri kuskit yritti niin tulos oli sama. Rene laukkas joko lähdössä tai lopussa kun pyynti alkoi, tai keskellä. Huoh.
Sitten tapahtu jotain, jokin loksahti paikoilleen. Oltiin Teivossa, oli todella raju ukonilma, vettä tuli niin että etusuoralle ei nähnyt. Äänentoisto oli saanut salamasta ja pimeenä, ei tullut kuvaa eikä maalikameraa. Renellä 20m pakkia ja Jani rattailla. Olivat kuulemma saaneet huippu hyvän lähdön (lue: varastaneet, mutta kukaan ei nähnyt sateen takia). Rene polki ravia, ohitti, ja puristi lopussa niin että melkein voitti. Vain maali pelasti voittajan. Renen voittajakerroin olisi ollut 92,6. Kaksari antoi 209 kertaa.
Vihdoin siis oltiin löydetty laji, olen ravihevonen, Rene tuntui tajuavan. Vai olisko syynä että laitettiin häntä kiinni ja kuskiksi tuli vasenkätinen. Renellä oli tapana ilmaista itsekään, tiuskimalla, eli häntää huiskimalla, kun se ei päässyt sitä tekeen startissa niin pysyttiin ravilla. Toiseksi Rene oli aina vähän oikealla ohjalla, ja vasenkätinen Jani piiska vasemmassa. Tuki säilyi aina oikealla puolella.

Lahden voitto.

Toinen Lahden voitto! Loimi ja kukkaset.

 Lisää poseerausta.

Rene ravihevonen

Noin 60 startin jälkeen ennätys oli 16.0 rahaa saatu kokoon 8.722 Eur, sinä talvena kypsyi lopullisesti ajatus Renen kanssa lopettamisesta. Ainakin tuntui että en saa tästä hevosesta enempää irti. Jospa joku toinen saisi.

Rene lähti Kaustisille ja sillä reissulla se oli vuoden verran liisattuna kilpailukäyttöön Lauran rakastamassa hoidossa.

Keväällä 2012 Rene oli taas kotona. Astutus ei tullut kyseeseen koska tarkoitus oli jo astuttaa kaksi tammaa. Rene sai satulan selkäänsä. Kokeilin huvikseni miten se käyttäytyy koska se osaa ilmaista itseään jos ei asia miellytä, mutta Rene oli kohtuullisen hyvä. Aloittelimme kentällä tutustumista pohkeisiin ja taivutuksiin. Kun kentällä tuli mitta tayteen lähdettiin maastoon.
Nautimme yhdessä kesästä ja luonnosta ilman mitään paineita treenamisesta! Saatiin mennä juuri sitä vauhtia mikä tuntui sopivalta. Lähi maastot, metsät, polut, hiekkakuopat, kärpäset, parrmat, sienipaikat, suokuopat, kuurosateet kaikkea nähtiin ja koettiin kesällä, kivaa oli!

 Syksyn hiipiessä rupesin hiljaisesti etsimään Renelle liisaajaa. Kaikki kävikin sitten salaman nopeasti. Meidän Veeran kautta, joka opiskelee Mustialassa, löytyi hevoslinjalta kaksi liisaaja ehdokasta. Kokeilukerran jäkeen tytöt olivat valmiita viemään hevosen vaikka heti. Mutta malttoivat hakea vasta kahden päivän päästä. Rene palailee kesällä taas kotilaitumelle ja päästään nauttimaan ensikesänkin yhteisistä lenkeistä.

Seuraavassa vähän kuvakavalkaadia yhteisistä vuosista. Rene täytää ensivuonna 10 vuotta, ei uskoisi, miten se aika on niin nopeesti mennyt.