Kyllä hevosetkin osaavat tulla kertomaan asiansa ja hakemaan ihmiseltä apua. Tai Rene tuli hakemaan lohdutusta surkeaan oloonsa, olenhan ollut sen elämässä kaikki nämä vuodet ja mielestäni sitä hyvin kohdellut. Kävin tervehtimässä niitä illalla laitumella niinkuin on tapana ja tarkastaa jalat silmämääräisesti. Menin Renen ja Misterin puolelle, hevoset olivat tulleet jo aidalle odottelemaan kun kävin varsojen luona ensin. En siis ollut nähnyt Renen liikkuvan ollenkaan. Rene vaan tungetteli ihan "syliini" ja roikotti päätään niin että turpa maata viisti. Katselin sen jalkoja enkä ensin huomannut mitään. Sitten havahduin että miksi tämä hevonen tulee näin lähelle ja näyttää näin surkealta, vasta sitten tajusin että otj vuohinen on paksumpi kuin vasen. Hetken vertailtuani jalkoja oikea jalka oli tosiaan paksumpi ihan kintereeseen asti. Kiersin hevosen taakse ja koko kauheus oli siellä! Ruununraja näytti räjähtäneen auki, kuin kavio alkaisi irrota jalasta. Hirveä turvotus, iho oli kuin revennyt irti kaviosta myös vuohinen näytti kummalliselta. Enempää ei voinut tarhassa arvuutella sillä sen verran se oli multapölyn peitossa.
Talutin Renen talliin lähempää tutkimusta varten. Matka oli pitkä ja vaivalloinen.
Pesin vuohisaluetta ensin vedellä, vesisuihkun saattelemana alkoivat ensimmäiset nahanpalaset irrota päkijöistä. Kaikki oli vereslihalla. Vahingoittunut alue ulottui vuohiskuoppaan asti.
Olin ihan ymmällä, tällaista ei oltu ennen nähty? Mikä tähän on käynyt, mistä tullut. Mitään haavaa ei ollut, ainoastaan ärtynyttä punaista aluetta. Hevonen on siis ollut vain peltolaitumella? Ja sillä oli ratsastettu jopa toissa päivänä ja oli ollut ihan ok.
Ensiapuna laitoin runsaan betadine hauteen ja karsinaan. Muutaman tunnin seisominen karsinassa teki sen että jalka oli entistä turvonneempi ja kipeempi tietysti.
Seuraavana päivänä Emma ihmetteli myös ja heitti että vois olla kaviopaise joka on puhkeemassa. Soitin sitten kengittäjälle että miten kaviopaise tulee, kun meillä ei ole ollut yhtään semmoista aiemmin. Seuraavana päivänä turvotus jatkoi nousua ja oli aika selvää että imppari on kyseessä. Oliko sitten myös kaviopaise se antoi vielä odottaa itseään. Rupesin odottamaan kaviopaiseen puhkeemista ja hoidin impparia.
Jalka oli kolmannen päivän aamuna järkyttävän turvoksissa ja Renen todella vaikea kävellä. Kylmäys ja betadine hauteet eivät toimineet. Aloitin sulfan isolla annoksella. Tukihoitona kipulääke että sain hevosen liikkumaan. Yön aikana jalka olikin lähtenyt sulamaan kun kipulääke auttoi liikkumaan. Rene oli kokoajan tarhassa. Haavaa hoidin normaaleilla suihkeilla jotka kuivatti rusottavaa verestävää aluetta.
Sekin selvisi aika äkkiä, ei tullut mitään kaviopaisetta. Sen näki kun katseli miten Rene astui jalalla. Kaviopaiseessa hevonen välttelee astumista kaviolla koska kipu on sisällä niin se koittaa astua kavion kärjellä, Rene astui aina koko kaviolla. Eikä ollut mitään pulssia kaviossa, jonka olis kädellä havainnut.
Huonoiten Rene käveli siinä vaiheessa kun kinner oli tuvonnut ja varmaan jalka ylempääkin. Jopa sisäreiteen tuli omenan kokoinen nestepatti. Silloin se käveli polvella, silleesti kummallisesti niin ettei tarvinnut kinnertä taivuttaa. Kolmen päivän kipulääkekuuri osui juuri pahimpaan hetkeen, siis hyvä juttu. Sitten rupesi sulfa toimimaan ja jalka sulamaan. Ensin se lähti sulamaan vuohisesta, siis sielä mistä alkoikin ja vasta pikkuhiljaa ylempää.
Sulfa-kuuri kesti kuusi päivää ja siihen päätin lopettaa. Jalka näytti suht normaalilta. Ehkä vielä himpun paksulta mutta ajattelin että käytössä sulaa. Lähdettiinkin liikuttamaan varovasti. Ensin juoksutin vapaana tarhassa jotta näin ontuuko ja sitten Emma juoksutti liinassa hevosen ehdoilla. Rene liikkui mielellään eteenpäin.
Seuraavissa kuvissa ehkä pahin vaihe ohitettu mutta jalka vielä voimakkaasti turvoksisa.
 |
| Renen vuohinen ja impparin aiheuttaja, mistä se sitten tulikaan? |
Tässä viimeisessä kuvassa rikkoutunut aluekin parempi ja pienentynyt, vuohisesta on jo ruvet lähteneet. Tapahtuneesta on kulunut 2 1/2 viikkoa.
Kengitystäkin piti vähän siirtää eteenpäin, ei varmaan olisi onnistunut pahimmassa vaiheessa. Nyt on käyty ratsastamassa ja ajamassa jalka ei ole siitä reagoinut.
Toivotaan että nuo ikävän näköiset ruvet vielä lähtevät pois. Nähtäväksi jää vaikuttiko tämä kavion kasvuun miten? Odottelen vielä kengittäjän kommentteja kun se tulee kenkäämään Renen.
Mysteeri on vielä ratkaisematta mistä jalka voi mennä tähän kuntoon kuivalla aurinkoisella peltolaitumella?
