18. toukokuuta 2013

027 Rene ratsuna

Rene on palannut kotiin talven jälkeen. Veera on tehnyt hyvää työtä tytön kanssa ja Rene palasi hyvässä kunnossa. Kävin hakemassa Renen Tammelasta ennenkuin Veeralta koulut loppuivat ja työharjoittelu alkoi.
Kotiinpaluu sujui ongelmitta, kyllähän se hevonen muistaa, eikä Rene nyt niin kauan pois ollutkaan. Ensimmäisen päivän se tarhasi yksin Misterin vieressä mutta seuraavana päivänä vanhat kaverit pääsivät samaan tarhaan. Marssijärjestys oli niinkuin ennenkin.
Misteri väistelee kun neidillä on huono tuuli mutta heinät syödään samasta kasasta, vaikka Rene välillä luimiikin Mister ei välitä.
Eka viikko oli pelkkää kiimaa ja Milon vikittelyä. Milo kun on vielä niin tuore ruuna ja nuori poika jolta sai huomiota kokopäivän Rene roikkuikin Milon tarhan vieressä aamusta iltaan. Mister oli asiasta niin harmissaan että kaivoi vimmatusti aikansa kunnes huomasi käyttää ajan heinän syöntiin. Sillä kun Rene lopetti Milolle lirkuttelemisen niin Mister saa syödä heinää kilpaa muuten jää ilman.

Mutta sitten Renen testiratsastukseen!
Rene saikin ratsuttajaksi ihan ammattilaisen, sillä Emma Tuominen kokeili sitä. Emmalla on kovat meriitit, koulutukseltaan hevosen hoitaja ja ratsuhevosen kouluttaja, Hevosopistosta. Koulu- ja esteratsastaja. Kilpaillut aktiivisesti ja menestyksekkäästi ponien, junioreitten ja nuorten ikäkausikilpailuissa, kaksi kertaa PM joukkueessa, kaksi SM hopeaa, aluemestaruusmitaleita.

Emman yhteystiedot Hallahuhdassa.     Hallahuhta

Kiukuttelua hieman alussa.


Muikeeta




Ihan mukavastihan se toimi, oli mielenkiintoista seurata vierestä miten Emma otti homman haltuun. Hevoseen tutustuminen, lämmitys, yhteisen sävelen löytyminen, pienet lämmityspukit laukannostossa, laukannostot molempiin suuntiin, askeleen pidentyminen ja selällä työskentely parani koko ajan.
Joo ihan mukava totesi Emma, tällaisen vedät sitten muutaman kerran viikossa, - - ai minä vai? Taitaa jäädä toteuttamatta minulta, mutta Emma saa ratsuttaa Reneä tulevaisuudessakin. Katsotaan sitten saadaanko hevosta ettenpäin. Minä kyllä nauttisin niistä maastolenkeistä enemmän.


3. toukokuuta 2013

026 Ekaa kertaa ulkona osa 2

Tänään pääsi myös Upen vauva ekaa kertaa ulos. Kaapin perältä kaivettiin punainen riimu tietysti, hiukan on jo haalistunut mutta pesun jäljiltä on. Riimu saatiin päähän hienosti varsa ei vastustellut yhtään, seisoa napotti vaan kun sovittelin riimua. Ensiaskeleet äidin perään tuotti vähän kummastusta mutta kun varsa pääsi jyvälle että vieressä on turvallista lähdettiin reippaasti tarhoja kohden.

Ulkona tilanne alkoikin jo rentoutua, vauhtipiikkejä tuli kunnes turpa kävi langassa ja tuli eka säkäri, siinä sitten seistiin äidin vieressä että mitä tapahtui.
Täytyy varmaan seuraavan kerran ottaa sähköt pois ja laittaa ne vasta sitten kun on tarkoitus pitää varsaa pitemmän aikaa ulkona.
Onneksi ei mitään pitempiaikaista murjotusta tullut vaan vauhti kiihtyi samantien uudelleen.
Jippii näin me mentiin....




Joutsenet tekivät ylilennon tapahtuman kunniaksi!


 


 

025 Prinsessa syntyi 29.4.2013

Maanantai-iltana alkoi vihdoin tapahtua. Otin hevosia sisään siinä kuuden seitsemän väliin, Upen tarkastuksen jälkeen totesin taas, niinkuin viikonloppuna joka päivä, että tamma on valmis. Pihkatipat olivat tulleet jo sunnuntaina mutta ne oli kirkkaat ei vielä kerman kellertävät. Mahan olisin toivonut olevan 'pudonnut' enemmän mutta kun tamma on niin iso että sinne valmis varsa mahtuu hyvin.

Laitoin pellavansiemen liman likoomaan ja lähdin sisälle ruoan laittoon. Hevoset jäivät syömään heiniänsä. Ennen yhdeksää havahduin että voisi käydä antamassa kaurat ja sammuttaa valot tammoilta. No nyt oli Upella naama mutrussa, kyllä se silti ruoat pisteli, annoin sille vähän vähemmän, kun tajusin että poltothan sillä oli. Vedin kokeeksi maitoa ja ihan valkoistahan tuo oli, siis pari tuntia aiemmin se oli vielä kirjasta.

Ehdin vain riisumaan tallivaatteet ja avasin samantien tallikanavaa televisiosta, Ella vähän kommentoi että vastahan sää tulit sieltä, kun häiritsin sen tv:n tuijotusta, niin johan oli tamma makuulla ja pussi ulkona. Se olikin jo niin valmis että valojen sammuttua ryhtyi heti työntämään.

Siitä alkoi minun piinaminuutit, ehkä tammallakin jotakin polttoja, heh? Kyllä jännittää että tuleeko jalat, tuleeko pää, oikea järjestys, mitä kello on, kauanko on työnnetty? Pelkkiä jalkoja tuli, toinen jalka oli jo niin pitkällä että mahaa kouristi. Siinä vaiheessa toimitusta oli pakko käydä katsomassa livenä että eikö tosiaan pää ole muka tulossa. Pinkaisin talliin ja hiivin karsinan reunalle kurkkimaan. Kuiskailin tammalle että minä se vaan mutta silti se nousi ylös. Ja siellä se koko paketti näkyi, molemmat etujalat ja pää, puoliksi ulkona. Mikä helpotus. Lähdin samantien takaisin sisälle. Tamma myös rauhottui ja asettui uudelleen makaamaan. Muutaman työnnön jälkeen kameran alareunassa vilahti jotakin. Siinä vaiheessa perä oli huonosti kuvissa. Pinkaisin takaisin talliin, laukalla tällä kertaa. Varsa oli jo kokonaan ulkona, vain takajalat sisällä ja tamma makaamassa. Mammalla ei tässä vaiheessa ollut mitään kiirettä ylos mutta minulle tuli kiire repiä varsan kalvot turvalta. Siellä se ressukka yritti nostella päätä hupun alla.

Kyllä olivat sievä näky! Tähtipää prinsessa. Tamma huilasi pitkään, varsa makasi heti rintansa päällä ja alkoi pikkuhiljaa liikehtiä. Kohtahan se konttasi jo karsinaa ympäri, olisi voltannut jo koko kierroksen mutta äiti oli edessä. Samalla ryömimis matkallaan se etsi tissiä, jos olisi osunut kohdalle oltaisiin ehkä nähty kuinka imetään ekat imut makuulta.


Pienen auttelun jälkeen terhakka neiti pärjäsi yksin. Apuja tarvittiin lähinnä pystyyn nousemisessa. Pieni tukemin takapäästä auttoi etujalkojen saamista suoraksi. Annoin varmuudeksi ternimaitoa tuttipullosta että voimat eivät loppuisi kesken. Upen nisät ovat loistavan pitkät eikä yhdelläkään varsalla ole ollut vaikeuksia niihin tarttumisessa.
Tämän jälkeen pääsi vihdoin nukkumaan ja saa nukkua rauhassa eikä pomppia ylös katsomaan joko jotain tapahtuisi, nyt ne on tapahtuneet molemmat varsomiset onnistuivat.

Olen söpö.

Korvat on vähän isot, mutta silti sievät.

Tyttö nimeä vailla valmis: