024 Tyhjän kopin kanssa kotiin

Pitkä oli matka Tampereelta kotiin ja pimeä ja sateinen. Muistui taas mieleen miten nopsaan meiltä käy Vermossa. Se että raveista ei saatu mitään tuliaisia niin alkoi vielä sataakin ravien päätyttyä ja kotimatkalla tie oli musta sekä mieli.
Lähtöpaikkakin oli jo synkkä, nro 9, mutta ainahan sitä on toivoa että sieltä onnistuisi pääsemään läpi. Eilen niin ei käynyt, ei sitten missään vaiheessa. Paketissa maaliin. Tämäkään ei niin haittaisi uran alussa, silloin voisi aina ajatella miten hyvää se tekee päälle, mutta ei näin uran lopussa.
Raviurheilua tämä on.
Hevonen ei tästä kuitenkaan huonone, nyt vaan muistelemaan niitä ikimuistoisia hetkiä joita sen kanssa olen kokenut ja mitä se meille kaikille, jotka sen kanssa olemme touhunneet, on antanut. Hienoja elämyksiä.

Vaikka pudotinkin Ladyn kotimatkalla Punkarille, saattaa se tulla meille jo pika pikaa. Katsotaan nyt vaikka vielä starttaisiinkin ennen siemennystä. Kuitenkin torstaina sitä kokeillaan miten kevät mielellä Lady on. Kotona se ei ole paljoa kiimoja näyttänyt.

Oltiin näköjään pohjaan pelattu.

023 Tänään Ladyn kanssa Tampereelle

Tänään ihan oikeesti raveihin, vaihtelua näiden varsan hoitopäivien jälkeen. Suuntaamme Tampereelle Teivoon. Kuskin löytyminen osoittautui hankalaksi. Hevosta ilmoittaessani näytti että Kalle on vapaana eikä sille ole muita hevosia, muutenkin lähtö näytti jäävän vajaaksi. Kun ilmo sulkeutui sain Teivosta puhelun ,että Kalle oli sopinut ajavansa toista hevosta. Myös muut vakkari kuskimme olivat menneet tai eivät ole tulossakaan. Ehdottivat Anttia, Anttihan on ennenkin ajanut Ladyä joten sovittiin sitten niin. Lopullisten listojen ilmestyttyä ei Antilla sitten ollutkaan muita ajettavia. Jäin vähän odottelemaan puhelua kuskinvaidosta ja alustavasti suunnittelin että Mika Forss voisi sitten olla seuraava vaihtoehto tai se ainoa vaihtoehto.
Puhelin soi sitten tänä aamuna, soittivat Teivosta  ja kertoivat että Antilla on vähän mahan kipee :) käviskö Forss.

Uudella kuskilla nyt lähdetään viimeiseen starttiin. No jaa viimeinen, näin on alustavasti puhuttu että siitosura seuraavaksi. Matka on 1600m enintään 39.000€ voittaneet eli sarja on vähintäänkin sopiva. Kelit vaan ei taida suosia uutta ennätystä, siihen on vielä liian kylmä. Olishan se kiva vielä parannella voimassaolevaa ennätystä 13,4a. Edellisessä Vermon startissa kyllä mentiin kovaa ja Lady sivusikin aikaa 13,8a joka on sen kolmanneksi kovin aika, otetaan huomioon että kovempaa se on mennyt vaan toukokuussa 2011 ja kesäkuussa 2012, eli huomattavasti lämpöisemmällä ilmalla. Vaikka Vermossa jäätiinkin ilman rahaa teki tamma hyväksyttävän esityksen.

Paljon on viimeaikoina puhuttu kengittäajamisesta ja sen ilmoittamisesta ajallaan. Kokeilin nyt ensikerran kengitysinfon antoa netin kautta. Nyt siis ajetaan ilman kaikkia kenkiä, näin olen ilmoittanut. Tällä mennään. Kai tässä teoriassa on mahdollisuus vielä muuttaa ennen Toto5 peliä? Vai onko?

022 Ekaa kerta ulkona

Tänään vihdoin sää lämpeni sen verran että saatiin varsa ulos. Talven tyhjänä ollutta varatarhaa oli jo kuukausi sitten putsattu lumesta. Nyt se oli hiekalla ja pinnastaan jo kuivahtanutkin. Tarhan reunoilla oli sopivasti kinokset lunta, se toimi Petelle rajana. Pelkäsin että varsa ei näe lankoja mutta hyvin se ne havaitsi, lumirajat auttoivat siinä hyvin.

Me kuljetetaan varsat aina riimussa. Ne on paras opettaa jo ensipäivistä riimun laittoon ja kuljetukseen. Yleensä ne viikossa oppivat. Toiset taistelevat enemmän vastaan, toiset ei yhtään. Pete ei tänään laittanut hanttiin yhtään kun puettiin riimua. Mutta sitä onkin jo nämä neljä päivää kosketeltu paljon ja jalat on nostettu jokapäivä ylös. Muutenkin se tuntuu olevan kesy ja rohkea varsa.

Sitten vauhti kiihtyi, askellajeja löytyi enemmän kuin tavalliset kolme.

Jenni porttivahtina

021 Pikku Pete syntyi 8.4.2013

Hoitotamma Petteri varsoi orivarsan viimeyönä kahden aikaan. Varsan isä on Express It. Laskettu aika oli ylitetty jo pari viikkoa sitten, takana olikin runsaasti huonosti nukuttuja öitä.

Ensi askeleet sujuvat sentään, no pienen auttamisen jälkeen.

Tuo ruokinta piste oli sijoitettu jotenkin huonoon paikkaan tai käyttöohjeita ei oltu luettu sillä Pikku Pete ei tahtonut millään saada tissiä suuhun. Imurefleksi oli kyllä hyvä mutta huojunta oli niin runsasta että oikea tissi ei millään pysynyt suussa. Runsaalla lypsämisellä ja tuttipullo syötöllä saatiin pikku mies pysymään reippaana ja onnistuminen tuli aina vaan lähemmäksi. Sillä lopuksi syötin varsaa vain jalkovälistä. Se oppi hakeutumaan oikeaan paikkaan ja sai varmuutta otteisiin. Sitten puoli kymmeneltä katsoin enää valvontakameran kuvaruudulta miten selviytymistarina alkoi. 1) Pete nousi yksin ylös, jee. 2) Pete kävelee määrätietoisesti tissejä kohden, peukut pystyyn 3) Pete imee, pakko lähtee talliin tarkistamaan että todella imee, ja mitkä imut! Niitä kesti puolituntia. 4) Pete nukkuu.

Varsavalmistelut aloitettiin jo viisiviikkoa sitten kun karsina putsattiin ja kuivattiin. Samalla pestiin seinät höyrypesurilla ja kaavittiin paskat seiniltä.
Tamma pestiin sitten viimeviikon torstaina että sekin olisi puhdas, varsaa varten.

Tässä jo poseerataan!

Yöllä kävin vielä hakemassa ternimaitomittaria lainaksi Eerolasta. Siellä oli syntynyt ensimmäinen Heporin varsa ja ihan samaan aikaan. Mikä sattuma! Siis oikeesti molemmat tasan kello kaksi. Emä on Siirukka.